Valtakunnan synty by Mikko Kangasjärvi

Valtakunnan muurin peruskivi muurattiin joskus vuoden 2005 aikana kun ensimmäistä kertaa Ollin kanssa demoilimme hänen sävellyksiään. Näitä demosessioita oli muutamia kunnes joskus keväällä 2006 kymmenisen biisiä oli valmiina lähtemään Pauli Hanhiniemelle tekstitettäväksi. Biisejä tuli tarjolle myös Juha Tapiolta, Timo Kiiskiseltä, Antti Kleemolalta ja tietenkin Jussi Hakuliselta.

Jussin biisit ovat peräisin myös keväältä ja kesältä 2006. Yhden biisin syntymää päästiin seuraamaan läheltä kun keväisellä Rooman reissulla Jussi sai lentokoneessa inspiraatioon kappaleeseen ”Vuori”. Päästyämme perille kaveri marssi samantien soitinliikkeeseen, josta tarttui matkaan pieni urku. Hotellin käytävät raikuivatkin tämän jälkeen koko reissun ajan. Kävin sitten jossain vaiheessa äänittämässä version kommunikaattoriini. ”Vuori” ei kuitenkaan päätynyt meidän levylle vaikka sitä studiossa aloitettiinkin. Emme löytäneet siihen kaipaamaamme punaista lankaa ja kun biisille oli ottajia muuallakin niin päätimme jättää sen kesken. ”Valtakunta”-biisi oli vähällä päätyä jo 25-vuotiskonserttiin Raumanmerelle ja myös konsertista julkaistulle DVD:lle, mutta päätimme jättää sen viime tingassa pois. Monesti nimittäin käy niin, että yleisö pitää yleensä enemmän siitä versiosta jonka on kuullut ensin. ”Kuolematon” –levyn ”Yhden yön tarinat” –kappaleesta on sanottu monesti että siitä ensin julkaistu liveversio on parempi. Myönnän itselleni käyneen monesti samoin. Jonkun biisin coverversio saattaa olla mielestäni parempi kuin alkuperäisesitys jos olen sattunut kuulemaan coverin ensin ja kiintymään siihen jne…

Aloin miettiä oikeastaan heti ”Kuolemattoman” jälkeen että miten seuraava levy tulisi tehdä. Miten muuttaa työskentelytapoja kun kaksi levyä tehtiin lähes samalla konseptilla kummatkin? Halusin mennä johonkin uuteen suuntaan. Dan Tigerstedtin kanssa sovimme jo aiemmin että hän ei tulisi enää äänitykseen mukaan, koska pitkä irrottautuminen ei olisi enää käynyt hänelle opetustyönsä vuoksi ja ”Kuolemattomallakin” hän hoiti äänitysvaiheessa oikeastaan vain mikityksen ja Ollin laulun äänityksen. Myös miksaukseen tulisi muutos. ”Rakkaus on lumivalkoinen” ja ”Kuolematon” miksattiin Finnvoxin A-studiossa, jossa Danu on tottunut työskentelemään. Valitettavasti studio on luopunut legendaarisesta Solid State Logic-äänipöydästä ja siirtynyt pelkästään digitaalitekniikkaan. Koska samoja olosuhteita miksaamiseen ei ollut enää olemassa, päätimme että pyydämme Danua miksaamaan osan biiseistä meidän omalle Deerhouse Studiolle Tampereelle. Toinen tuottaja ja kesäurkurimme Jari Latomaa työskenteli Uniklubin ”Kehä”-albumin tiimoilla tuottaja/miksaaja Jyrki Tuovisen kanssa ja koska tuo yhteistyö toimi hienosti, päätimme pyytää Jyrkiä miksaamaan myös Yötä. Levyn kaksi akustista rallia ”Yksinäiset” ja ”Hengissä” päätimme antaa miksattavaksi Juuso Nordlundille.

Yksi suunnitelma oli myös se, että tällä kertaa kaikki soittajat saisivat kertoa toiveensa millä tavalla ja missä omat osuutensa äänittäisi. En tarkalleen muista mistä tämä sai alkunsa. Antin kanssa oli pitkään ollut puhetta että olisi hieno lähteä äänittelemään rumpuja jonnekin ulkomaille. Ilmaston ja ilmapiirin vaihdoksella on kyllä monesti taiteellisesti virkistävä vaikutus. Kerkisin jo kysellä tarjouksiakin muutamasta studiosta Irlannista ja Skotlannista. Tämä reissu ei sitten kuitenkaan toteutunut, koska Antti marraskuussa ilmoitti jättävänsä bändin. Olli mietti lähtevänsä laulamaan Tukholmaan, mutta päätti sitten lopulta laulaa Jani Viitasen Headline-studiolla. Tästä Olli kertoo enemmän oman kirjansa ”Yhden yön tarina” pokkariversiossa. Jukin kanssa rakensimme hänen työhuoneelleen setupin, jolla hän pystyi demottamaan ja treenaamaan bassoraitoja kunnes ne sitten äänitettiin myöhemmin studiossa. Daffy kertoi pärjäävänsä ”ihan vaan Onkiniemessä” eli Deerhousella. Itse kävin soittamassa pianot JJ-studiolla, koska siellä on Tampereen paras flyygeli ja loistava äänittäjä Juuso Nordlund.

Kahden edellisen levyn äänitystä edelsi noin parin viikon harjoitusrupeama jonka aikana reenattiin kaikkia biisejä sekaisin, joitain enemmän ja joitain vähemmän. Tällä kertaa päätimme, että joka päivä otetaan reenattavaksi uusi biisi ja päivän päätteeksi äänitetään jo pohja ”narulle”. Näin tulisi keskityttyä yhteen biisiin kerralla enemmän.

Maanantaina 4.9.2006 kokoonnuimme aamulla Deerhouse Studiolle Näsinneulan kupeeseen. Otimme ensin työn alle muistaakseni ”Valtakunnan”. Joka biisin kohdalla käytiin läpi sama kaava. Ensin tehtiin perussovitus ja rakenne, pari tuntia hiottiin soinnutusta ja bassolinjaa. Joihinkin biiseihin saattoi syntyä tässä vaiheessa uusia soolo- tai instrumentaaliosuuksia. Joidenkin kappaleiden sävellajejakin taidettiin muuttaa. Päivän päätteeksi katsottiin biisille optimaalinen tempo ja äänitettiin ”pohja”. Pohja sinänsä on vähän huono termi, koska näistä ensimmäisistä äänityksistä harvoin jää lopulliselle levylle mitään. Rummut soitetaan uudelleen, jotta rumpuraidoille ei vuoda äänitystilasta muiden soittimien ääniä. Basso tehdään tarkasti lopullisten rumpujen päälle ja kitararaitoja äänitetään joskus jopa kymmeniä, fiiliksen ja ideoiden mukaan tietty. Tokihan levyjä tehdään livenäkin, mutta tällaiseen lauluun ja tietynlaiseen mahtipontisuuteen perustuvaan musaan tapa ei välttämättä sovi, Hurriganesille kylläkin.

Pari viikkoa meni näissä merkeissä, lopputuloksena kovalevyllä oli aihiot seuraavista biiseistä: ”Valtakunta”, ”Satukirjan sankari”, ”Taikasanat”, ”Onnellisten juoni”, ”Uneeni et tulla saa”, ”Deadline”, ”Läksiäiset”, ”Unohtaa”, ”Saattajat” sekä ”Rakkautta vain?”-singlen b-puoleksi jäänyt ”Tuuli viilenee”. Omiksi suosikeiksini muodostuivat melko nopeasti ”Satukirjan sankari”, ”Taikasanat” ja ”Saattajat”.

Henkilökohtaisten syiden vuoksi jouduin olemaan studiosta muutamia päiviä pois tämän jälkeen. Daffy aloitti Jaskan kanssa sillä välin ideoimaan ja äänittämään kitaroita. Yleensä rummut tehdään ensimmäisenä, mutta tulipahan nyt kokeiltua tällainenkin vaihtoehto. Kun sitten tulin seuraavan kerran studiolle, huomasin että jätkät olivat päässeet vauhtiin oikein kunnolla. Daffy roudasi studiolle kymmeniä kitaroita ja mitä erilaisempia efektejä ja vätkyttimiä. Deerhousen vintage-laitteetkin pääsivät tehokäyttöön kun kavereiden kokeilunhalu tuotti tulosta.Tällä levyllä ideana oli äänittää monia erilaisia kitararaitoja sen sijaan että joka biisissä olisi aina vanha tuttu tuplattu särökitara mikä on aiemmin ollut toimiva mutta hieman tylsä tapa. Uuden tavan ansiosta tuloksena on kitarapainotteisempi levy kuin kaksi edeltäjäänsä. Kun kerran Jaskalla ja Daffylla synkkasi tässä hommassa erinomaisesti, omat kitaraideani kerrottuani päätin jättää heidät jatkamaan visiointiaan ja lähdin itse toimistooni valmistelemaan firman tilinpäätöstä. Tylsää mutta pakollista;-)

Kahdella edellisellä levyllä tosiaan Danu huolehti Ollin laulujen taltioimisesta ja hän otti siitä myös aina vastuun. Nyt sain tämän pestin itse kun lokakuun lopulla menimme Headline-studiolle äänittämään noiden kymmenen biisin lauluja. Minua hieman jännitti tämä uusi tehtävä. Olli on sanonut joskus ettei kukaan voi olla hänelle auktoriteetti studiossa. Danu oli ehkä ainoa. Olen silti varsin tyytyväinen, koska sessiot menivät hienosti. Olli oli treenannut paljon ja hän oli myös valmis tekemään kaikkensa niin kauan että kaikki oli purkissa kohdallaan. Myös Janin läsnäolo teki laulusessioista leppoisia. Janin kanssa on aina nasta tehdä studiohommia, hänelle käy aina kaikki.

Lokakuun kääntyessä marraskuun puolelle jätimme levyn lepäämään ja kypsymään. Varsinaisia rumpuäänityksiä emme olleet kerinneet tehdä ennen kuin Antti Mäkinen marraskuun lopulla ilmoitti jäävänsä pois Yön kelkasta joulukuun keikkojen jälkeen. Olin ollut jonkin aikaa tietoinen että näin saattaisi käydä, mutta silti tuo uutinen tuli shokkina. Antin bändiin tulo syksyllä 2002 käänsi uuden sivun Yön kirjassa ja laukaisi tietynlaisen jännittyneisyyden yhtyeen sisällä herran omalaatuisen huumorin avulla. Studiossakin saimme Antin kanssa aikaan varsin hienoja äänitteitä. Joskus äänityksissä oli palaa pinnakin kun Antti halusi aina viimeiseen asti kokeilla uusia juttuja eikä hän aina meinannut uskoa että ”on se nyt niin pirun hyvä jo”.

Mikä siis eteen? Oli oikeastaan vain yksi vaihtoehto uudeksi rumpaliksi: Ari Toikka. On aivan mielettömän hieno juttu, että hän pääsi tulemaan. En halua edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut jos hän ei olisi päässyt. Ja hieno juttu myös että tämä siirtymä otettiin suopeasti vastaan myös Arin edellisessä bändissä Dingossa.
Ari on minulle vanha tuttu 90-luvulta. Soitimme silloin Cover Up-yhtyeessä yhdessä, Virgo-musikaalin bändissä ja olimmehan myös mukana Ollin soololevyllä ja Pate Mustajärven kahdella viimeisemmällä levyllä. Ari työskenteli myös joskus meidän ensimmäisessä Happy Road –studiossa äänittäjänä. 2000-luvun puolella emme sitten hirveästi olleet yhteydessä kun Ari oli kiireinen Bomfunkkien kanssa ja minäkin olen ollut melko työllisestetty Yön ja muiden satunnaisempien juttujen kanssa. Soitin Arille ennen joulukuun lomaa ja toivotin lämpimästi tervetulleeksi !!!

Vuodenvaihteessa oli keikkatauko ja olimme sopineet aiemmin että pidämme kokonaan lomaa toisistamme, emmekä tee levyäkään ennen kuin vasta loman jälkeen. Itse lähdin matkoille heti keikkojen loputtua ja palasin vasta helmikuun alussa. Kuuntelin tosin reissun aikana levynraakileen muutamaan kertaan iPodista ja joitain ideoitakin alkoi tulla kun aivot olivat saaneet jokusen viikon relata.

Jaska työsti talven aikana Uniklubin uutta levyä Petrax-studiolla Hollolassa. Studion omistaja Petri Rappula oli kertonut lähtevänsä lomamatkalle ja tarjonnut vapautunutta studioaikaa muutamaksi päiväksi. Jaska varasi kolme päivää helmikuun lopulta ja kertoi Rappulalle että ”tullaan tekemään jotain”. Tässä huomasimme hyvän mahdollisuuden viettää Arin kanssa muutama ”tervetuliais- ja vanhojenmuistelupäivä”. Lastasimme auton täyteen rumpuja, hyvää syötävää ja juotavaa ja vietimme kolme nautinnollista päivää Hollolassa. Tomi Pietilä Akun Tehtaalta lähti äänittäjäksi. Parissa päivässä kaikki rummut noihin jo aloitettuihin biiseihin olivat purkissa. Kolmantena päivänä mä ja Jaska soitettiin Hammond-urkuja ja Rhodes-pianoa.

Maaliskuun alkupuolella vietimme viikon Deerhousella koko bändin kanssa. Aloitimme vielä uusia biisejä samaan tyyliin kuin syksylläkin. Narulle tarttuivat pohjat kappaleista ”Rakkautta vain?”, ”Yksinäiset”, ”Vuori” ja ”Viaton”. Tässä vaiheessa oltiin myös päätetty että Juki laulaa kappaleen ”Deadline”, vaikka alun perin sitä kaavailtiin Ollin laulettavaksi. Hidastimme sitä muutaman beatin ja muutimme sävellajia korkeammaksi eli tavallaan koko biisi tehtiin uudelleen. Aloitimme myös biisiä ”Rikki menneet enkelit” mutta se päätettiin jättää pois meille sopimattomana. ”Viaton” jää odottamaan julkaisua jossain muodossa myöhemmin. 

Maaliskuun lopulla Danu tuli Tampereelle. Ensimmäinen miksaus oli ”Saattajat”. Juhlimme tätä käymällä Finlaysonin alueen Plevna-ravintolassa maistamassa Danun isoisoisän mukaan nimettyä Severin-olutta.

Seuraavaksi levy-yhtiö kaipasi ensimmäistä singleä. Otin mukaani kaikki biisit, jotka olivat siinä vaiheessa että ajallisesti olisi ollut mahdollista saattaa ne valmiiksi Pokon toivoman aikataulun mukaan ja marssin Epen pakeille. ”Satukirjan sankari” nousi ykkössuosikiksi niiden biisien joukosta. Teimme sen sitten melko nopeasti valmiiksi huhtikuun puolivälissä.

Olin biisin syntyhetkistä lähtien suunnitellut teemaan irlantilaista säkkipilliä, uilleann pipesia. Harmitti, etten löytänyt kyseisen instrumentin taitavaa soittajaa mistään ja kun singlen deadline lähestyi olin jo melkein luopua toivosta. Irlantilaista vaikutelmaa tosin luotiin viulun, kitaran, haitarin ja huilun avulla mutta silti jäi kalvamaan se uilleann pipes. Päätin, että levyversioon se on saatava keinolla millä hyvänsä. Soittajaa kysyttiin Suomi-Irlanti-seuran kautta ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta jne… Ei ketään Suomessa. Sitten muistui mieleeni oma matkani Dubliniin kesällä 2003. Olin paikallisessa Porterhouse-kapakassa eräänä iltana katsomassa bändiä nimeltä Sliotar. Ostin heidän levynsä kun sitä siellä keikan aikana kaupusteltiin. Vasta kotiin palattuani ja kansilehtistä selailtuani huomasin, että bändin kitaristilaulaja on suomalainen. J.P. Kallio on asunut Irlannissa jo yli kymmenen vuotta. Meilasin hänelle ja kysyin josko hän voisi järjestää uilleann pipesin soittajan. Hän oli yllättynyt, mutta innoissaan pyynnöstä ja kertoi että heidän bändissään erilaisia pillejä soittava Ray MacCormac hoitaa homman mielellään ja että heillä on oma studiokin Dublinissa. Ajattelin ensin itse lähteä paikan päälle, mutta aikatauluja ei saatu soviteltua. Digitaalitekniikka kuitenkin mahdollistaa soittimien äänityksen eri puolilla maapalloa vaikka samaan aikaan. Netin kautta fileet kulkevat jouheasti ja miksauksessa kaikki sitten ympätään paikalleen. Ray soitti pillit myös ”Hengissä” –biisiin. 

Parilla edellisellä levyllä kummallakin kuullaan myös jousia. Yhteistyö Anssi Tikanmäen kanssa on ollut aina hedelmällistä, eikä sitä jätetty väliin tälläkään kertaa. ”Yksinäiset” –balladiin tumma jousiorkesteri sopii varsin mainiosti. ”Onnellisten juoni”- biisiiä työstäessämme puhuimme Jaskan kanssa jousista jotenkin vitsinä ensin, mutta sitten idea kuulosti yhtäkkiä hyvältä. Soitin Anssille pari Electric Light Orchestran biisiä ja pyysin tekemään sellaisen nopean jousiarrin. Jouset äänitettiin JJ-studiolla toukokuun alussa. Tampere Filharmoniasta kuuden soittajan jousiryhmä hoiti hommansa niin tyylikkäästi ja nopeasti, että suut loksahtivat auki tarkkaamon puolella. Toukokuussa laulullaan lisäväriä antamassa kävi myös bändillemme tutuksi tullut laulajalupaus Suvi Teräsniska. Suvi pyysi kesällä 2006 saada laulaa keikallamme kappaleen ”Kiertolainen”. Hän kertoi myös unelmastaan päästä laulamaan Yön levylle. Se on nyt tehty ja syksyllä hän tulee mukaan myös ”Valtakunta”-konserttikiertueelle. Muista vierailevista soittajista mainittakoon vielä viulisti Anu Rasimus (soitti jo Lumivalkoisella, mutta oli vielä silloin Matilainen), fonisti Masa Orpana sekä ”Deadlinen” allekirjoittaneen sormille liian nopean keyboard-soolon soittava Eljas Tikanmäki.

Danu kävi kevään aikanaTampereella miksuuttelemassa neljä kertaa parin päivän pätkissä. Toukokuun puolivälissä viimeistelimme Finnvoxilla nuo biisit eli ”Saattajat”, ”Uneeni et tulla saa”, ”Läksiäiset” ja ”Onnellisten juoni”. Tämän jälkeen Yö lähti perinteiselle kevätmatkalle, tällä kertaa Madridiin. Reissu toi mukavan hengähdystauon levytyksen loppukiriin.

Kiire tulee – vaikka väkisin. Olen pohtinut omaa tapaani tehdä asioita. Olen ollut pienestä pitäen sellainen, että jätän kaiken viime tinkaan. Uskon jotenkin vilpittömästi aina että kaikki hoituu ja järjestyy ja että hommaa ei ole niin paljoa kuin on kuvitellut. Joskus tämä pitää paikkaansakin, mutta ei silloin kun toimitaan tietokoneiden kanssa. Se pitäisi jo tässä vaiheessa uskoa !!! Toinen puoli on se, että saan aina parhaiten aikaan kun deadline on jo käsin kosketeltavissa. Monesti parasta jälkeä ja parhaita ideoitakin tulee kun on jo vähän jäniksen selässä. Jokaisen näiden kolmen viimeisen Yö-levyn kanssa on käynyt samoin. Viimeinen silaus duuniin tehdään masterointia edeltävänä yönä, tai melkeinpä jo aamuna. Vaikka kuinka olisi ollut aikaa. No, toisaalta mitä sitten, ei koskaan mikään oo myöhästynytkään. Näin se vaan menee. Kiroan aina, etten koskaan enää ota tällaista hommaa ristikseni ja sitten kun työ on valmis, odotan jo seuraavaa.

Levytyksen loppusuoralla on kysymys yleensä kakun koristelusta. Muutama kitararaita tehtiin vielä, pari bassoakin, mutta suurin osa touko-kesäkuun vaihteesta meni keyboardeihin ja taustalauluihin. Teimme myös kahdessa päivässä alusta loppuun levyn päätöskappaleen ”Hengissä”. Melkein joka ilta Juki saapui studiolle laulamaan stemmoja Jaskan kanssa. Mä istuin äänittäjän pallilla ja yhdessä ideoitiin. Näistä hetkistä jäi todella hyvä muisto. Välillä naurettiin nin, ettei äänityksestä tullut mitään. Vakavoituminen saattoi kestää todella pitkään, kun aina kun piti laulaa, jommalta kummalta petti pokka. Tällaisia hetkiä varten studioissa pitäisi olla koko ajan joku kärpäsenä katossa kuvaamassa.

Otimme sen taktiikan, että teemme aina yhden biisin kerrallaan kokonaan valmiiksi ja lähetämme sitten DVD-levyllä Helsinkiin Jyrki Tuovisen miksattavaksi. Pikkuhiljaa tuli valmista ja maaliviiva alkoi häämöttää. Kyllähän hommassa oli pientä epätoivoakin, kun ensimmäinen kesän keikkaviikonloppukin oli tällainen: Torstaina ajo Tampereelta Savonlinnaan, perjantaina sieltä Ristiinaan, sieltä yöllä kotiin. Lauantaina studioon, illalla ajo Hartolaan. Kolmen tunnin yöunien jälkeen ajo Helsinkiin jossa oli Novan Kaivopuiston konsertti. Konsertista suoraan Fried Musicin studiolle kuuntelemaan Tuovisen miksauksia, maanantaina taas kotiin ja studioon jne… Kesäkuun aikana tuli auton mittariin jokunen kilometri ja jossain vaiheessa olin niin väsynyt etten pystynyt enää edes nukkumaan. Mutta itsepähän olen hommani valinnut.

Levyn masteroi Svante Forsbäck Chartmakers-studiolla 19.6. Tuon päivän iltana olo oli uskomattoman huojentunut, tyytyväinen ja tyhjäkin. Nyt saisi Mikon kesä alkaa !

Tällaiseen juttuun kuuluisi sekin, että miettisin tekisinkö jotain eri tavalla jos nyt alottaisin uudelleen.  Sellaisen miettiminen on vielä vähän liian aikaista. Täytyy odotella ensin mitä musiikin kuulijat sanovat. Nyt on aika luovuttaa tämä Valtakunta heille.

Mikko Kangasjärvi, Tampereella 31.7.2007.